Sulo 2006 keväällä, jolloin tuli meille.

~ Kiitos kultaisista vuosista tälle elämäni herrasmiehelle, joka
uskollisesti 6 vuoden ja 8 kuukauden ajan ilahdutti, vihastutti, opetti
ja rakasti meitä. Sulon matka päättyi Alhaisten tallille, jossa
kerkesimme ½ vuotta olla. Tältä legendaariselta tallilta ei kukaan elävä
hevonen ole pois lähtenyt, kuten ei Sulokaan. Sulo jaksoi pitää vahvan
luonteensa viimeiseen asti, kipuja tämä kaveri ei helpolla näyttänyt
että varmasti pääsi nauttimaan täysillä kaikesta kivasta! Sulo jaksoi
taistella jalkojensa puolesta monet ylä- ja alamäet, mutta viimeisestä
klinikka reissusta ei kuitenkaan iloisilla uutisilla selvitty,
takakintereitä ei olisi pystytty enää hoitamaan kuntoon, joten lopetus
jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Sulo eli meidän kanssa hyvän loppuelämän ja
haluan uskoa että nyt sen on parempi ikivihreillä niityillä muiden
hevoskavereiden kanssa laukatessa.
Äiti ja minä ei tulla ikinä unohtamaan sua.
Äiti ja minä ei tulla ikinä unohtamaan sua.


